Mafiaveljien runsas testamentti****

                                Mafiapomo Russell Bufalino (Joe Pesci) mentoroi Frank
                                Sheerania (Robert de Niro), ammattitappajaa.

 Amerikanitalialainen elokuvaohjaaja ja tuottaja  Martin Scorsese ei juurikaan tarvitse esittelyjä elokuvamaailmassa. Ohjaajalegenda omien filmien lista on jo 65, joiden joukosta löytyvät mm. mestariteokset Taksikuski (1976), Kuin raivo härkä (1980), Kristuksen viimeinen kiusaus (1988), Mafiaveljet (1990), Casino (1995), The Departed (2006), Hugo (2011) ja The Wolf of Wall Street (2013).

Scorsesen uutuuselokuva The Irishman (2019) ehti käväistä elokuvateattereissa – myös Y-Kinossa – ennen kuin se siirtyi pääosin suoratoistopalvelu Netflixin ohjelmistoon. Uutuusleffa  jatkaa ohjaajan mafiaelokuvien pitkää sarjaa.  Sudenpesää (1973), Mafiaveljiä ja Casinoa seurasi The Departed, josta Scorsese pokkasi parhaan ohjaustyön Oscar-gaalassa.

The Irishman on jälleen järjestäytyneen rikollisuuden kuvaus. Scorsese on koonnut peräti 145 miljoonaa euroa maksaneeseen elokuvaansa todellisen tähtikaartin, joka on pääosin tullut tutuksi hänen aiemmista elokuvistaan. Elokuva kerrotaan mafian palkkatappaja Frank Sheeranin (Robert de Niro) näkökulmasta. Hänen uraansa mentoroi pennsylvanialainen mafiapomo Russell Bufalino (Joe Pesci). Lopulta Sheeran päätyy legendaarisen, kovaotteisen ja 1975 kadonneen ammattiyhdistysjohtaja  Jimmy Hoffan (Al Pacino) riveihin.

Scorsesen pitkä elokuva (3h 29min) kuljettaa katsojan maailmaan, jossa rikos ja politiikka kohtaavat. Se on kappale mafian ja Washingtonin vallanpitäjien historiaa. Se kertoo Fidel Castron valtaannoususta Kuubassa 1950-lopun lopulla ja siitä kuinka mafia ja CIA yrittivät kukistaa uuden hallinnon. Elokuva kuljettaa halki rikollisjoukkojen yhteenottojen 1960- ja 1970-luvuilla aina päähenkilön elämän ehtooseen yksinäisenä vanhuksena palvelutalossa.

Elokuva voidaan jakaa päähenkilön pyrkimysten mukaan kolmeen jaksoon. Ensimmäinen osa kertoo sen, kuinka irlantilainen duunari Frank Sheeran päätyy mafian tappajaksi sattumalta. Robert de Niron pienieleisesti ja harkitusti esittämä Sheeran on aivan erilainen kuin Mafiaveljien Henry Hill, joka oli aina halunnut olla gangsteri.

Toinen osa elokuvasta kertoo palkkatappajan halusta olla mafian arvostettu jäsen. Sheeran hoitaa työnsä ammattimaisesti, kliinisen brutaalisti, ilman tunteita tai silmittömiä väkivallan purkauksia. Kymmenistä hänen surmaamistaan henkilöistä osa sivuutetaan vain tekstillä siitä, milloin he kohtasivat loppunsa.

Kolmas osa elokuvasta kuvaa päähenkilön kulun kohti pettymystä. Kerskailu menestyksellisestä urasta saa jäädä. Palkkatappajan osana on ikääntyä, kokea menetyksiä, pohdiskella syntejään ja mahdollista anteeksiantoa. Historian kulkuun vaikuttanut Sheeran huomaa pian olevansa historian ja aikalaistensa unohtama. Rikolliselle kipein muistutus omista laiminlyönneistään on tytär Peggy (Anna Paquin), jonka syyttävä katse ja kriittiset lauseet seuraavat palkkatappajaa läpi filmin.

Elokuvan tähtinäyttelijöiden keskinäistä yhteistyötä voi vain ihailla. Robert de Niro (76v) näyttelee ammattitappajaa vähäeleisesti, mutta hänen silmänsä ja sivunyökkäyksensä kertovat oman tarinansa. Hän kohoaa ammattiosastonsa pomoksi ja Jimmy Hoffan oikeaksi kädeksi. Al Pacinon esittämä kuljetustyöväenliiton lakkokenraali on teatraalinen ja ajoittain todella räiskyvä. Näyttävästä suorituksesta povataankin hänelle parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkintoa.

Todella hieno on roolissaan elokuvantekoon palannut Joe Pesci (76v). Siinä missä hänen hahmonsa aiemmissa Scorsesen rikosleffoissa lähes rakastivat tappamista, on Pescin Russell Bufalino suorastaan murheellinen. Kaikkia keskeisiä roolihahmoja ajavat eteenpäin ylpeys, ahneus ja vallanhimo, mutta samalla heitä masentavat tehdyt teot ja vaihtoehdottomuus. Rikollista uraa on pakko jatkaa.

Scorsesen elokuvan erikoisuutena ovat tietokone-efektit, joilla päänäyttelijöitä nuorennetaan. Digitaalinen kasvojenkäsittely on niin onnistunutta, että siihen ei paria poikkeusta lukuun ottamatta kiinnitä huomiota.

The Irishman jää elokuvahistoriaan Scorsesen rikkaana ja monipuolisena testamenttina, joka nosti Pacinon, Pescin ja de Niron vielä kerran elokuvataiteen jalustalle. Elokuvan pitkä kesto ja aika lailla loppuunkaluttu aihepiiri pudottavat loppuarvioista pois yhden tähden.

Elokuvan traileri: