Neil Armstrongin ensimmäinen askel kuun kamaralle oli
suuri harppaus ihmiskunnalle 21.7.1969.
suuri harppaus ihmiskunnalle 21.7.1969.
Todd Douglas Millerin
ohjaama Apollo 11 -dokumentti (2019)
on lajityypissään loistelias ja yksi vuoden elokuvatapauksista. Se rakentaa 50
vuoden takaisen käänteentekevän kuulennon taustan todella taitavasti.
Katsojalle on tiedossa todella mieleenpainuva ja jännittävä elämys siitä, miten
ihmiskunnan löytöretket ulotettiin kuun pinnalle heinäkuussa 1969.
Millerin dokumentti kuvaa matkaa tuntemattomaan. 1950- ja
1960-luvun kylmän sodan aikana suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto
kilpailivat myös avaruuden valloittamisesta. Neuvostoliitto näytti olevan
Yhdysvaltojen edellä saatuaan avaruuteen Sputnikin, Laika-koiran ja ensimmäisen
avaruuslentäjä Juri Gagarinin.
Yhdysvaltojen jääminen jälkeen huolestutti poliitikkoja ja
kenraaleita. Presidentti John F. Kennedy
piti vuonna 1962 Rice-yliopistossa kuuluisan puheensa, jossa hän asetti USA:n
tavoitteeksi saada amerikkalainen ihminen kuuhun vuosikymmenen loppuun
mennessä. Yhdysvaltojen avaruusohjelmassa ei pihtailtu, ja historia kertoo sen,
että asetetun vision saavuttamisessa myös onnistuttiin.
Apollo 11 ei kuitenkaan kerro ensimmäisestä kuumatkasta sen
poliittisen, yhteiskunnallisen tai kulttuurillisen merkityksen kautta.
Dokumentti keskittyy kuulentoon tieteellisenä saavutuksena - ja millä lailla.
Elokuvassa on käytetty ainoastaan alkuperäistä ääni- ja
kuvamateriaalia, josta osaa ei ole nähty koskaan aikaisemmin. Ohjaaja aloitti
kolme vuotta sitten yhteistyön kansainvälisen työryhmän, Yhdysvaltain avaruushallinnon (Nasa) ja Kansallisarkiston (NARA) kanssa saadakseen haltuunsa kaiken Apollo
11:een liittyvän materiaalin. Kansallisarkistosta löytyi yllättäen 177 kelaa
värinegatiiveja, jotka kehitettiin dokumentteja varten.
Nasa puolestaan luovutti elokuvantekijöille 11 000 tuntia
luettelemattomia nauhoituksia Houstonin lennonjohtokeskuksesta. Ne sisälsivät
yhdeksän päivää kestäneen avaruuslennon ajalta avainhenkilöiden keskusteluja
toistensa ja astronauttien kanssa. Nauhoitukset järjestettiin
tietokoneohjelmalla sekunnilleen aikajärjestykseen ja niistä valittiin
kertomuksen kannalta keskeiset puheet elokuvaan. Ne ovat melkein kuin elokuvan
taustamusiikkia.
Värinegatiiveista ja filmipätkistä saatiin restauroinnin ja
elokuvan jälkikäsittelyn yhteydessä huikean kaunista katseltavaa. Osan
kuvasivat astronautit Neil Armstrong,
Buzz Aldrin ja Michael Collins, joka jäi komentomoduuliin Kuun kiertoradalle.
Kuumatkamateriaalin ohella 1960-luvun aito ajankuva rakentuu kuumanian vallassa
olevista ihmismassoista, jotka ovat kerääntyneet mm. Kennedyn avaruuskeskukseen ja Cape
Canaveralin laukaisupaikan vastaiselle rannalle.
Dokumentti tuo esiin se, miten valtava hanke oli kyseessä ja
miten paljon se liikutti ihmisiä ympäri maapallon. Pienen hetken ihmiskunta
koki yhteytensä seuratessaan jännittyneenä astronauttien kuumatkaa. Kuumodulin
ja komentoalus Columbian telakoitumisen kauneus tuo mieleen taidemaalari ja
kuvanveistäjä Michelangelon teoksen Aatamin
luominen (1511), jossa Jumalan ja Aatamin sormenpäät koskettavat toisiaan.
Apollo 11 on elokuva, joka on ehdottomasti nähtävä suurelta
valkokankaalta. Se mahdollistaa silloin parhaiten myös Matt Mortonin ylväästä ja jännittävästä musiikista nauttimisen.
Dokumentin traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti