Queen oli laulusolistinsa Freddie Mercuryn (Rami Malek)
johdolla yksi kaikkien aikojen lavabändeistä.
johdolla yksi kaikkien aikojen lavabändeistä.
Englantilainen hard rock -yhtye Queen on yksi kaikkien aikojen lavabändeistä ja viihdyttäjistä.
Yhtyeestä ja sen valovoimaisesta laulajasta Freddie Mercurystä tehty elokuva Bohemian Rhapsody (2018) ei yllä bändin supersuosittujen hittien
tasolle. Reilun kahden tunnin leffan musiikillinen anti on kuitenkin niin merkittävä,
että leffaan liittyvät elokuvakerronnalliset puutteet voi antaa anteeksi
fantastisen loppuhuipennuksen takia.
Uutuuselokuvan nimi tulee Queenin tunnetuimmasta
kappaleesta, joka on kuuden minuutin ällistyttävä yhdistelmä hard rockia,
progressiivista rockia, oopperaa ja klassista musiikkia. Bohemian Rhapsodyn
kesto askarrutti levy-yhtiötä, ja julkaistu single sai varsin laimean
vastaanoton. Nykyään se on yhtyeen
valtavasta hittikimarasta kenties tunnetuin. Arvostetun Rolling Stone –lehden lukijat (2012) pitävät Mercuryn laulusuoritusta
kappaleessa rockhistorian hienoimpana.
Is this the real life, is this just fantasy? Kuvaavatko siis megahitin
avaussanat todellisuutta vai onko elokuva vain kuvitelmaa yhtyeestä? Elokuva on
näitä molempia.
Bohemian Rhapsody keskittyy erityisesti machoilevaan,
hedonistiseen ja huippulahjakkaaseen vokalistiin ja pianistiin Freddie
Mercuryyn, jota elokuvassa esittää kokonaisuudessaan varsin hyvin
egyptiläistaustainen Rami Malek. Karismaattisen
rokkikukon rooli oli alun perin räätälöity Sacha
Baron Cohenille, mutta hän jätti elokuvanteon kesken ohjaajaksi nimetyn Bryan Singerin tavoin. Ohjaajan korvasi
loppumetreillä Dexter Fletcher.
Elokuva alkaa lyhyellä katkelmalla yhtyeen noususta lavalle
legendaarisessa Live Aid –konsertissa Lontoon Wembleyllä. Pian katsoja löytää Sansibarista saapuneen ja
persialaistaustaisen Farrokh Bulsaran
Smile-yhtyeen keikalta vuonna 1970.
Bändin kitaristi Brian May (Gwilym Lee) ja rumpali Roger Taylor (Ben Hardy) valitsevat Farrokhin yhtyeen vokalistiksi edellisen
laulajan jätettyä yhtyeen. Alkuperäinen Queen saadaan kasaan, kun yhtyeeseen
värvätään basistiksi John Deacon (Joseph Mazzello).
Freddien elämää muuttaa myös suhde sööttiin ja sympaattiseen
Mary Austiniin (Lucy Boynton), jonka kanssa hän asuu yhdessä seitsemän vuotta. Asumusero
on edessä, kun Mercuryn biseksuaalisuus tulee Maryn tietoon. Muusikon elämässä
ristiriitoja herättää myös erityisesti suhde kovaan ja konservatiiviseen isään Bomi Bulsaraan (Ace Bhatti), joka ei hyväksy poikansa uravalintaa ja elämäntyyliä.
Bohemian Rhapsody kertoo Queenin tarinan 1970-luvun alusta
1980-luvun puoliväliin. Kyse on ei ole pelkästään Mercurysta vaan lahjakkaista
multi-instrumentalisteista, jotka kaikki antoivat oman satsauksensa yhtyeen
sävelmiin, sanoituksiin ja paljon kiitosta saaneeseen stemmalauluun. Queen nousi yhdeksi rockhistorian suurista,
joka uudistumiskykyisenä loi levy levyn jälkeen uusia hittejä valtavan
fanijoukon riemuksi. On toki totta, että yhtyeen muut jäsenet jäävät elokuvassa
jonkin verran keulakuvan varjoon ja hieman henkilökuvaltaan ohuiksi.
Elokuva piirtää pitkään kuvaa harmonisesta yhtyeestä, joka
joutuu ristiriitojen repimäksi vasta 80-luvun alussa. Tuolloin bändin muut
vakiintuneet jäsenet saavat tarpeekseen Freddie Mercuryn mieltymisestä
jatkuvaan juhlintaan ja homosuhteisiin, keikaroiviin muotiluomuksiin,
soolourasuunnitelmiin, siipeilijöihin, petkuttaviin managereihin ja huumeidenkäyttöön.
Rauha palaa vasta kun yhtyeen keulakuva antaa potkut kumppanilleen Paul Prenterille (Allen Leech).
Mercuryn irrottelu 80-luvun alun Münchenin homobaareissa ja jatkuva partnereiden
vaihtuminen johtivat siihen, että hän sai HIV-viruksen ja menehtyi lopulta
AIDSiin vuonna 1991. Hän ei silti koskaan puhunut julkisuudessa taudistaan tai
seksuaalisesta suuntautumisestaan. Asia pidetään jonkin verran taka-alalla myös
elokuvassa, vaikka sillä oli taatusti merkityksensä myös Mercuryn
persoonallisuudelle ja hänen luovuudelleen musiikin parissa. AIDS-sairaana Freddien kynästä syntyivät mm.
hitit I Want It All, These Are The Days
of Our Lives ja Show Must Go On.
Bohemian Rhapsodyn ongelmina voi pitää ajoittaisia
asiavirheitä, varsin kliseistä bändikuvaa menestyksen aikoina, ohutta käsikirjoitusta,
Freddien Mercuryn elämän kaunistelua ja haparoivaa psykologista otetta.
Tämän kaiken unohtaa kuitenkin sillä hetkellä kun
valkokankaalle rävähtää yhtyeen Live Aid –konsertin rekostruktio elokuvan loppuhetkillä.
Wembleyllä konserttia seurasi 72 000
ihmistä ja televisioiden äärellä lähes 1,5 miljardia. Etiopian nälkäänäkevien
hyväksi järjestetty suurkonsertti on toteutettu uudelleen vaivoja säästämättä
ja mykistävän hienosti. Bändin musiikillinen voima yhdistää yhä ihmiset.
Freddie Mercuryn lavakarisma ja musiikillinen lahjakkuus hakevat yhä vertaistaan
rockmaailmassa.
Open your eyes, look up to skies and see.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti