loistavat rooleissaan. © Elokuvayhtiö Aamu 2021
Y-Kinon ensi-iltaan tullut ohjaaja Juho Kuosmasen Hytti numero 6 (2021) kuuluu vuoden
elokuvatapauksiin. Junaelokuvan piirtämä kokemus matkasta ja lähdöstä on
universaali: mennyt jää kauas taakse ja edessä on uusi alku ja tuntematon
tulevaisuus. Rumankaunissa elokuvassa taitetaan matkaa alakuloisissa
maisemissa, mutta ulkoisen karuuden peittää alleen päähenkilöiden välille
rakentuva luottamus ja lämpö.
Kokkolalaistaustaisen Juho Kuosmasen elokuva sai
ensi-iltansa Cannes’n kuuluisilla elokuvajuhlilla heinäkuussa, jolloin maailma
oli hiljalleen avautumassa koronapandemian kurimuksesta. Elokuva-alan
ammattilaisille tarjottu eksoottinen nojatuolimatka halki lumisten maisemien ja
votkanhuuruisen Venäjän iski kultasuoneen.
Hytti numero 6 nappasi elokuvajuhlien kakkospalkinnon Grand
Prix’n. Lokakuun loppuun mennessä elokuvan levityksestä vastaava Sony Pictures
oli myynyt elokuvan jo sataan maahan. Leffa saa poikkeuksellisen laajan
levityksen amerikkalaisissa elokuvateattereissa.
Saavutus on merkittävä, koska kyseessä on Venäjällä kuvattu ja venäjäksi
näytelty elokuva. Elokuvan erinomaisesti näyttelevistä päähenkilöistä
opiskelija Lauraa esittää virolainen Seidi Haarla ja venäläistä juoppolalli Ljohaa venäläinen Juri Borisov.
Hytti numero 6 on kirjailija Rosa Liksomin samannimisen ja vuonna 2011 Finlandialla palkitun romaanin innoittama. Elokuvan asetelma on
samankaltainen kuin romaanissa. On Neuvostoliitto (elokuvassa Venäjä) ja sen
ränsistynyt todellisuus. On juna, junassa hytti ja tytön matkakumppanina
venäläinen mies. Liksomin romaanissa ohi vilahtavat toistensa kaltaiset kaupungit,
pystyyn lahoavat tehtaat, kaduille tulvivat joet ja raskasmetallien raiskaamat
metsät. Kaikki tämä koetaan Taka-Siperian radalla matkalla Moskovasta Mongolian
Ulan Batoriin.
Elokuvan kuvaukset Juho Kuosmanen siirsi Moskovan ja
Murmanskin väliselle radalle, koska Taka-Siperian radanvarren asemarakennuksia
oli niin rajusti modernisoitu. Samalla leffan ajoitus siirtyi 1990-luvun
loppuun.
Hytti numero 6 käynnistyy, kun kolmikymppinen arkeologian
opiskelija Laura hyppää Moskovassa Muurmanskin junaan. Hänen tarkoituksenaan on
tutustua Jäämeren rantakaupungin kalliomaalauksiin rakastamansa Irinan (Dinara Drukarova) kanssa. Tämä jättää kuitenkin saapumatta
asemalle. Huojuvassa junassa Lauran hyttiseuraksi valikoituu karkea
kaivostyöntekijä Ljosa, joka juo välittömästi itsensä humalaan.
Suomalaisopiskelijan edessä onkin monta pitkää päivää arveluttavassa
matkaseurassa. Vähitellen hyttikaverusten välille syntyy keskinäinen ymmärrys
ja hitaasti rakentuva side.
Ulkoisesti elokuvassa ei tapahdu paljon, vaikka välillä
poiketaan Petroskoin kaltaisilla sivuasemilla hakemassa lisää votkaa ja
katsastamassa venäläisiä kansanihmisiä. Kuvaaja J-P Passi tiimeineen loihtii kuitenkin elokuvaan rikkaan värimaailman
alakuloisissa maisemissa ja rähjäisillä radanvarsilla. Kylmä harmaus iskee
kovaa ja pimeys kietoo vaippaansa, mutta junan ikkunoista siivilöityy kirkas ja
kultaava auringonvalo.
Elokuvan tärkeintä matkaa eivät tee kärsimättömät matkaajat
rinkkojen täplittämillä yläpedeillä. Pisin ja tärkein taival tehdään toisen
ihmisen luo. Seidi Haarlan kasvoilla kuvastuu elokuvan alkutaipaleella hämmennys,
huolestuneisuus ja kätketty raivo. Aiheen tähän antaa polleva, karkea ja votkan
kanssa läträävä Ljosa. Mitä pidemmälle matka jatkuu, sitä enemmän lämpöä,
huumorin pilkahduksia ja ymmärrystä hyttikavereiden välille syntyy. Vankilamainen
hytti avartuu, päähenkilöt kykenevät elämään hetkessä ja tuomaan ilmoille myös ihmisen
kaipuun vapauteen.
Rosa Liksom on romaanissaan mestarillisesti kiteyttänyt suhteensa
venäläisiin, joita tsaarit, Stalin ja Putin ovat vuorollaan sortaneet historian
varrella.
”Tyttö mietti, miten hän saattoi rakastaa tuota taakse jäänyttä outoa maata, sen nöyrää, anarkistista, kapinoivaa, mistään piittaamatonta, sattumalla kaiken selittävää, kärsivää, kohtalonuskoista, ylpeää, vihantäyteistä, epätoivon lamaannuttavaa, murheellista, tyytyväistä, alistunutta, rakastavaa, sitkeää ja vähään tyytyvää kansaa.”
Hytti numero 6 synnyttää katsojassaan myös kaihon tunteita, jotka elokuvan tunnuskappale, Desirelessin Vo-yage voyage, mestarillisesti kiteyttää.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti