Paikalliselokuvaa ammattimaisin ottein***½

                                               Muistoseurat 2:n keskeinen tekijäjoukko.
                                                             Kuva: Jarmo Vainionpää

Jukka Mäkisen ohjaama Muistoseurojen jatko-osa on todennäköisesti ollut vuoden odotetuin elokuva Kauhavalla. Edellisvuoden hittileffaa ovat paikalliset elokuvan ystävät odottaneet malttamattomasti, mitä on taitavasti hyödynnetty jatko-osan mainonnassa. Muistoseurat 2  – Anteron aarteen jäljillä  (2018)  palkitsi useimpien odotukset ensi-illassaan 28.12. Lähes tunnin mittainen uutuuselokuva on edeltäjäänsä Muistoseuroja (2017) ammattimaisemmin tehty.

Muistoseurat 2 on edellisosan tavoin luokiteltavissa maalaiskomediaksi. Sen on tuottanut Järvilakeuden kansalaisopisto, jonka rehtori Leea Keto teki elokuvan käsikirjoituksen toukokuun aikana. Ammattimainen kuvaus ja leikkaus ovat Pekka Pohjoispään käsialaa. Kuvaajan ja ohjaajan keskinäinen yhteistyö näkyy edellisosaa monipuolisempina kuvakulmina ja elokuvakerronnan kehittymisenä.

Ammattitaitoa paikalliselokuvan tekoon on tuonut myös monia tv-tuotantoja ohjannut Jukka Mäkinen. Hänen kädenjälkensä on näkynyt mm. televisiosarjoissa Korpelan kujanjuoksu, Pirunpelto, Mooseksen perintö ja Peräkamaripojat. Elokuvan tärkeistä elementeistä on tässä leffassa kunnossa myös musiikkipuoli. Jyrki Talvitien musiikki kuljettaa mukavasti leffaa eteenpäin.

Elokuvan tuotantotekniikkaan liittyvä osaaminen näkyy myös poikkeuksellisen hyvänä äänityksenä. Nykyisen kotimaisen elokuvan helmasynti on puheen puuroutuminen epäselväksi mutinaksi. Muistoseurat 2:ssa näyttelijöiden replikointi on selkeää, eikä musiikin pauhu peitä artikulointia alleen.

Muistoseurat 2 lähtee liikkeelle jännittävästi. Edellisosan kertoja, epämääräisissä oloissa kuollut Antero (äänenä Teemu Hakala) on jättänyt jälkeensä tuhraantuneen kirjeen, jossa viitataan Lappiin ja kultaan. Anteron leski Maire (Mari-Elina Kottari) ja velipoika Kale (Jarmo Kumpula) päättelevät aarteen löytyvän Lappajärven suunnasta.

Kesäleski Kale on ystävänsä Penan (Eero Kankaansyrjä) kanssa viritellyt menoa naistentansseihin Kalliojärvelle. Suunta otetaan kuitenkin kohti meteoriittijärveä, kun kuskiksi saadaan luotettava Jortsu (Jouko Mäkinen), joka on liikkeellä vähemmän luotettavalla Ransu-Transitillaan. Mukaan matkaan pakkautuu Lempi-äitee (Tuula Kuoppala), jonka sydänkäpy Usko-Evert (Seppo Väkeväinen) on häipynyt taivaan tuuliin moottoroidulla varjoliitimellään (lentäjästuntina Ilkka Peura). Autoon nousevat myös Maire ja runoilija Torsti (Raimo Peltola), jolla on maaginen ote naisiin.

Tie vie jatkuvasti täydentyvää joukkoa kohti Karvalaa, Paalupaikkaa ja naistentansseja. Yhtä ja toista tapahtuu aarteen etsinnän lomassa.

Elokuvan roolituksesta on vastannut Jarmo Kumpula, ja castingissa on tullut mukaan uusiakin roolihenkilöitä edellisosaan verrattuna. Heistä ehkä näkyvin on Katinkaa näyttelevä Minna Lammi. Näyttelijäsuoritukset ovat keskimäärin hyvää harrastelijateatteritasoa. Mieleenpainuvimmat roolit ovat elokuvassa Lempillä, Kalella, Penalla, Jortsulla, Mairella ja Torstilla.

Kale (Jarmo Kumpula, Jortsu (Jouko

Mäkinen) ja Pena (Eero Kankaansyrjä)

ovat keskeisissä rooleissa uutuuselokuvassa.

Kuva: Jarmo Vainionpää

Ei Anteron aarteen jäljillä aivan ongelmaton ole elokuvataiteellisesti. Juoni on melko ohut monen muun kotimaisen komedian tapaan. Meteoriittijärven rannalta löytyvien sinänsä viehättävien merenneitojen näytelmä näytelmässä sekä Usko-Evertin pöristely taivaalla ilman loogista määränpäätä tuntuvat aika lailla päälle liimatuilta kohtauksilta. Elokuvan alun pitkitettyä hierontakohtausta pikkutuhmine mielleyhtymineen olisi voinut surutta leikata. Toisaalta Muistoseurat 2 olisi voinut olla nyt nähtyä räväkämpikin, koska siihen näyttelijäkaartilla olisi ollut ilmeiset edellytykset.

Olennaista useimmille katsojille on kuitenkin se hieno yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki, joka heijastui niin elokuvasta kuin elokuvantekijöiden haastatteluistakin. Kuvauspaikat ovat monelle tuttuja Kuntokorjaamosta Lapuan Paukkuun ja Karvalan uimarantaan.

Järvilakeuden kansalaisopisto ja Y-Kino pitävät yllä hienolla tavalla Kauhavan mainetta ja perinnettä elokuvakaupunkina. Kun kaupungissa pohditaan seuraavan kerran ansioitunutta kulttuuripalkinnon saajaa, on meillä ainakin kaksi hyvää ehdokasta.

Elokuvan traileri: