Muistoseurat 3 on aiempia osia parempi***½

                                Kolmannen Muistoseurat-elokuvan keskeiset näyttelijät.

Järvilakeuden kansalaisopiston tuottama ja Jukka Mäkisen ohjaama Muistoseurat 3 on edennyt kolmanteen osaansa. Paikalliselokuvagenreen kuuluva Haaveita ja harha-askeleita (2019) on aiempia sarjan osia ehyempi ja parempi. Se on ammattitaitoisesti toteutettu ja marssittaa esiin uusia näyttelijöitä vakikaartin rinnalle.

Muistoseurat 1 ja 2 rakentuivat pitkälti Kalen (Jarmo Kumpula) edesmenneen veljen Anteron (äänenä Teemu Hakala) muistoksi järjestettyihin retkiin pitkin nyky-Kauhavaa ja maakuntaa. Edellisosassa kävi kuitenkin ilmi se, että Antero oli viriilinä miehenä saanut aikaan aarteen eli aviottoman lapsen salarakkaansa Sirkun (Maaria Koivula-Talkkari) kanssa.

Edellisosan paljastuksista järkyttynyt Kale päättääkin jättää tällä kertaa muistoseurat väliin ja suunnata Onnelaan tanssikurssille yhdessä ystävänsä Penan (Eero

Kankaansyrjä) kanssa. Parivaljakkoa vie tilanteesta toiseen automies Jortsu (Jouko Mäkinen) rakkaalla rämä-Ransullaan.

Pilven reunalta kurkkivan Anteron vaimo Maire (Mari-Elina Kottari) ja rakastajattaret Sirkku ja Katinka (Minna Lammi) päättävät järjestää naisille oman muistoseurareissun. Kun avoauton kuskiksi lupautuu Kalen vaimo Marja-Terttu (Anne Pesonen), ja mukaan tuppautuu takiaismainen anoppi Lempi (Tuula Kuoppala) ovat kauniimman sukupuolen edustajat valmiita etenemään Kalliojärvelle asti.

Edellisosan keskeinen henkilöhahmo Torsti (Raimo Peltola) on siirtynyt runoilijasta yrittäjäksi. Kestääkö platonisen rakkauden nimiin vannonut runoilija uuden yhtiökumppaninsa Tyyne Jauhojärven (Katri Aho) pyrkimykset tehdä loppu Torstin poikamiespäivistä?

Tässä komedian alkuasetelma ilman suuria juonipaljastuksia. Paikallisessa lyhytelokuvassa riittää hauskoja tilanteita, vaikkei ensi-illan yleisö 27.12. mylvinytkään naurusta. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista on Kalen ja Penan ensikohtaaminen tindertypyjen Unelma (Outi Riihimäki) ja Ansa (Seija Haka) kanssa. Sitä voi luonnehtia suorastaan veretseisauttavaksi

Muistoseurat 3:ssa poiketaan nyt myös Kortesjärvellä (pub Sivuluisu), ihaillaan Hunurinjärven maisemia Alahärmässä, tavataan Kirkkopakan kuningas (Olavi Koivisto), ihmetellään pelloilla häärääviä outoja miehiä ja hoidetaan ihmissuhteita.

Elokuvasarjan kolmas osa on kokonaisuutena onnistunein. Käsikirjoittaja Leea Keto, ohjaaja Jukka Mäkinen sekä kuvaajana ja leikkaajana toiminut Pekka Pohjoispää ovat tehneet hyvää tiimityötä. Kedon teksti ja näyttelijöiden vuorosanat kuulostavat aidolta, Mäkinen on saanut harrastelijanäyttelijöistään paljon irti, ja Pohjoispää on hoitanut kuvamateriaalin jälkikäsittelyn todella ammattitaitoisesti. Erikseen on kehuttava äänityksen tasoa. Se on selkeästi parempi kuin monissa kotimaisissa tv-sarjoissa ja pitkissä elokuvissa.

Elokuvan harrastelijanäyttelijät selviytyvät kunnialla rooleistaan. Keskiöön nousevat vääjäämättä Kalea, Penaa ja Jortsua esittävät miesnäyttelijät. Vastaavasti huomio kiinnittyy Mairen, Lempin, Unelman ja Ansan roolisuorituksiin sekä ex-pappi Kaarinaan (Tuija Ahola). Uusista näyttelijöistä nousevat framille lurjusmaisia Viiistomäen veljeksiä esittävät Tuomo Savola ja Matti Järvelä.

Haaveita ja harha-askeleita on paikallisleffa ja 50 minuutin pituudellaan lyhytfilmi. Lyhyt pituus tarkoittaa sitä, ettei tämänkään tie-elokuvan juoni ole kovin kummoinen. Paikallisuus ja pientenkin katsojien tulo teattereihin rokottavat puolestaan elokuvataiteellista rohkeutta. Monet kohtaukset jäävät pikkusieviksi, vaikka näyttelijöiden taidot ja roolihahmot olisivat riittäneet rohkeampaankin revittelyyn.

Pienistä puutteistaan huolimatta Muistoseurat 3 – Haaveita ja harha-askeleita on varmasti vuodenvaihteen menestyselokuva ainakin kauhavalaisittain.

Elokuvan traileri:

                       

Avaruussaagan tyylikäs lopetus****

                                Chewbacca (Joonas Suotamo), Poe Cameron (Oscar Isaac),
                                 Rey (Daisy Ridley) ja Finn (John Boyega) kiitävät kohti
                                 galaktista seikkailua.

Harvalla elokuvalla on ennen ilmestymistään niin suuria paineita kuin sopivasti jouluksi elokuvateattereihin tulleella Star Wars -saagan päätösosalla The Rise of Skywalkerilla (2019). Päätöstrilogian edellinen osa Star Wars: The Last Jedi (2017) sai avaruussarjan faneilta todella kylmän vastaanoton epäuskottavuudellaan ja rajuilla juonenkäänteillään. Uutuuselokuvan ohjaaja J.J. Abrams sai Disneyltä tehtäväksi punoa menestyssaagan langanpäät yhteen ja vetää fanit takaisin katsomoihin. Tässä hän näyttää onnistuvan kiitettävällä tavalla.

George Lucasin alkuperäinen Tähtien sota -trilogia (1977-1983) oli valtaisa menestys. Filmiteollisuudessa alkuperäissarja mullisti efektituotannon ja elokuvamarkkinoinnin. Sarja levisi oheistuotteiden ja peliteollisuuden mukana kaikkialle. Yli 40 vuoden ajan Star Wars -fanit ovat vaeltaneet elokuvateattereihin ja televisioiden ääreen kuin uskonnollisen kultin palvontapaikoille. Vaikka uutuuselokuva jäisikin viimeiseksi, Disney takoo peleillä, oheistuotteilla, teemapuistoilla vielä vuosikymmenet voittoja.

Uutuuselokuvan juoneen pääseminen edellyttää pikakertausta The Last Jedistä. Siinä galaksitasoinen taistelu kapinallisten ja pahan Ensimmäisen ritarikunnan kesken voimistui ja kapinalliset joutuivat ahdinkoon. Kertomuksen keskiöön nousi jedikokelas Rey (Daisy Ridley), joka tuli tietoiseksi jedivoimistaan eristäytyneen Luke Skywalkerin (Mark Hamill) avulla.

Alkuperäistrilogian Darth Vader -vastine Kylo Ren (Adam Driver) ajautui vallanhimossaan Voiman pimeälle puolelle. Tämän seurauksena hän surmasi Ensimmäisen ritarikunnan johtaja Snoken saadakseen koko galaksin hallintaansa. Kylo Ren yritti houkutella myös sankaritar Reyn voiman pimeälle puolelle siinä onnistumatta. Tämän antoi kenraali Leia Organan (Carrie Fisher) johtamille kapinallisille vielä toivonkipinän pimeyteen vaipumassa olevassa galaksissa.

The Rise of Skywalkerin alussa Kylo Ren matkustaa salaiselle Exegol-planeetalle, jossa hän tapaa henkiinheränneen pääpahis keisari Palpatinen (Ian McMiarmid) ja tutustuu Ensimmäisen ritarikunnan salaiseen aseeseen. Sen avulla on tarkoitus murskata kapinalliset ja perustaa sitheille Viimeinen ritarikunta. Tämän galaktisen tavoitteen saavuttamiseksi Kylon on kuitenkin löydettävä jedikokelas Rey ja surmattava tämä.

Rey harjoittaessa jedivoimiaan hänen kapinallisystävänsä pilotti Poe Dameron (Oscar Isaac), Finn (John Boyega), Chewbacca (Joonas Suotamo) saavat tiedon hyvin merkittävästä sithiesineestä. Pian nelikko sekä pallorobotti BB-8 ja ainainen empijärobotti C-3PO lähtevät planeettakierrokselle kohti Exegolia ja mahdollista uuden imperiumin ydintä.

Matka on täynnä seikkailuja, entisistä Tähtien sota -leffoista tuttuja hahmoja, uusien haasteiden kohtaamista. Huimat takaa-ajot seuraavat toistaan, oli sitten kyse kiitureista, lentävistä iskusotilaista tai perinteikkäistä yhteenotoista X-siipisten ja TIE-hävittäjien kesken.

The Rise of Skywalkerin hienoimman roolityön tekee hieno luonnenäyttelijä Adam Driver. Hänen Kylo Renissään on suuruutta ja tragiikkaa. Hänen ja jediksi kasvavan Reyn välinen jännitekin saa uutuusleffassa muodon. Elokuvan tietty ongelma on hahmojen runsaus. Henkilögallerian hahmottamista hankaloittaa myös se, että kertomuksen edetessä saa tosissaan pohtia sitä, ketkä menneiden osien keskushenkilöt ovat eläviä, ketkä kuolleita. The Last Jedin kuvausten jälkeen kuollut Carrie Fisher tuodaan elokuvaan ylijääneiden kuvausmateriaalien avulla eikä aina kovin onnistuneesti.

Vaikka ohjaaja Abrams vältteleekin riskejä ja ammentaa edellisistä sarjan elokuvista niin juonta kuin roolihahmojakin, The Rise of Skywalker on kiitettävä päätös avaruussaagalle, jonka mukana niin moni on kasvanut lapsuudesta aikuisuuteen. Uutuuselokuvan sci-fi-fantasiamaailma on tuttu ja se välittää yhä avaruussarjalle tyypillistä iloa, huumoria ja suuria tunteita.

Tähtien sodan kantavia teemoja ovat alusta asti olleet ystävyys, toveruus ja oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen. The Rise of Skywalker onnistuu jatkamaan tätä perinnettä John Williamsin aina niin hienon musiikin kuljettamana.

Valoherkille ihmisille kuitenkin varoituksen sana. Elokuva sisältää useita jaksoja, joissa on pitkäkestoista välkkyvää valoa. Tämä saattaa vaikuttaa ihmisiin, joilla on taipumus valoherkkyysepilepsiaan tai muihin valoherkkyyksiin.

Adam Driver on vakuuttava Kylo Renin roolissa.

Elokuvan traileri:

Mafiaveljien runsas testamentti****

                                Mafiapomo Russell Bufalino (Joe Pesci) mentoroi Frank
                                Sheerania (Robert de Niro), ammattitappajaa.

 Amerikanitalialainen elokuvaohjaaja ja tuottaja  Martin Scorsese ei juurikaan tarvitse esittelyjä elokuvamaailmassa. Ohjaajalegenda omien filmien lista on jo 65, joiden joukosta löytyvät mm. mestariteokset Taksikuski (1976), Kuin raivo härkä (1980), Kristuksen viimeinen kiusaus (1988), Mafiaveljet (1990), Casino (1995), The Departed (2006), Hugo (2011) ja The Wolf of Wall Street (2013).

Scorsesen uutuuselokuva The Irishman (2019) ehti käväistä elokuvateattereissa – myös Y-Kinossa – ennen kuin se siirtyi pääosin suoratoistopalvelu Netflixin ohjelmistoon. Uutuusleffa  jatkaa ohjaajan mafiaelokuvien pitkää sarjaa.  Sudenpesää (1973), Mafiaveljiä ja Casinoa seurasi The Departed, josta Scorsese pokkasi parhaan ohjaustyön Oscar-gaalassa.

The Irishman on jälleen järjestäytyneen rikollisuuden kuvaus. Scorsese on koonnut peräti 145 miljoonaa euroa maksaneeseen elokuvaansa todellisen tähtikaartin, joka on pääosin tullut tutuksi hänen aiemmista elokuvistaan. Elokuva kerrotaan mafian palkkatappaja Frank Sheeranin (Robert de Niro) näkökulmasta. Hänen uraansa mentoroi pennsylvanialainen mafiapomo Russell Bufalino (Joe Pesci). Lopulta Sheeran päätyy legendaarisen, kovaotteisen ja 1975 kadonneen ammattiyhdistysjohtaja  Jimmy Hoffan (Al Pacino) riveihin.

Scorsesen pitkä elokuva (3h 29min) kuljettaa katsojan maailmaan, jossa rikos ja politiikka kohtaavat. Se on kappale mafian ja Washingtonin vallanpitäjien historiaa. Se kertoo Fidel Castron valtaannoususta Kuubassa 1950-lopun lopulla ja siitä kuinka mafia ja CIA yrittivät kukistaa uuden hallinnon. Elokuva kuljettaa halki rikollisjoukkojen yhteenottojen 1960- ja 1970-luvuilla aina päähenkilön elämän ehtooseen yksinäisenä vanhuksena palvelutalossa.

Elokuva voidaan jakaa päähenkilön pyrkimysten mukaan kolmeen jaksoon. Ensimmäinen osa kertoo sen, kuinka irlantilainen duunari Frank Sheeran päätyy mafian tappajaksi sattumalta. Robert de Niron pienieleisesti ja harkitusti esittämä Sheeran on aivan erilainen kuin Mafiaveljien Henry Hill, joka oli aina halunnut olla gangsteri.

Toinen osa elokuvasta kertoo palkkatappajan halusta olla mafian arvostettu jäsen. Sheeran hoitaa työnsä ammattimaisesti, kliinisen brutaalisti, ilman tunteita tai silmittömiä väkivallan purkauksia. Kymmenistä hänen surmaamistaan henkilöistä osa sivuutetaan vain tekstillä siitä, milloin he kohtasivat loppunsa.

Kolmas osa elokuvasta kuvaa päähenkilön kulun kohti pettymystä. Kerskailu menestyksellisestä urasta saa jäädä. Palkkatappajan osana on ikääntyä, kokea menetyksiä, pohdiskella syntejään ja mahdollista anteeksiantoa. Historian kulkuun vaikuttanut Sheeran huomaa pian olevansa historian ja aikalaistensa unohtama. Rikolliselle kipein muistutus omista laiminlyönneistään on tytär Peggy (Anna Paquin), jonka syyttävä katse ja kriittiset lauseet seuraavat palkkatappajaa läpi filmin.

Elokuvan tähtinäyttelijöiden keskinäistä yhteistyötä voi vain ihailla. Robert de Niro (76v) näyttelee ammattitappajaa vähäeleisesti, mutta hänen silmänsä ja sivunyökkäyksensä kertovat oman tarinansa. Hän kohoaa ammattiosastonsa pomoksi ja Jimmy Hoffan oikeaksi kädeksi. Al Pacinon esittämä kuljetustyöväenliiton lakkokenraali on teatraalinen ja ajoittain todella räiskyvä. Näyttävästä suorituksesta povataankin hänelle parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkintoa.

Todella hieno on roolissaan elokuvantekoon palannut Joe Pesci (76v). Siinä missä hänen hahmonsa aiemmissa Scorsesen rikosleffoissa lähes rakastivat tappamista, on Pescin Russell Bufalino suorastaan murheellinen. Kaikkia keskeisiä roolihahmoja ajavat eteenpäin ylpeys, ahneus ja vallanhimo, mutta samalla heitä masentavat tehdyt teot ja vaihtoehdottomuus. Rikollista uraa on pakko jatkaa.

Scorsesen elokuvan erikoisuutena ovat tietokone-efektit, joilla päänäyttelijöitä nuorennetaan. Digitaalinen kasvojenkäsittely on niin onnistunutta, että siihen ei paria poikkeusta lukuun ottamatta kiinnitä huomiota.

The Irishman jää elokuvahistoriaan Scorsesen rikkaana ja monipuolisena testamenttina, joka nosti Pacinon, Pescin ja de Niron vielä kerran elokuvataiteen jalustalle. Elokuvan pitkä kesto ja aika lailla loppuunkaluttu aihepiiri pudottavat loppuarvioista pois yhden tähden.

Elokuvan traileri: