lauantai 17. helmikuuta 2018

Kaikki edellytykset klassikkoleffaksi****

                                Siivoojat Elisa (Sally Hawkins) ja Zelda (Octavia Spencer)
                                löytävät jotain outoa avaruustutkimuskeskuksesta.

Kauhufantasian mestarin Guillermo del Toron uusin elokuva The Shape of Water (2017) on erinomainen, mutta samalla hämmentävä elokuva. Leffa on leivottu klassikkoelokuvan aineksista: mielenkiintoisesta juonesta, kovatasoisista näyttelijäsuorituksista, loistavasta kuvauksesta ja ehjästä tarinankerronnasta. Täytyy vain toivoa, että tämä sadunomainen 13 Oscarin ehdokas vetää väkeä kauhavalaiseen sohvateatteriin.

Meksikolaisohjaaja tunnetaan parhaiten fantasiaelokuvastaan Pan’s Labyrinth (2006). Muutaman epätasaisen filmin jälkeen ohjaaja tuntuu osuneen kultasuoneen. ”Veden muoto” on hallittu, romanttinen ja oudon eroottinen filmi, jonka sadunomaisuus viehättää katsojaa. The Shape of Wateria voi pitää elokuvalajien cocktailina. Se on sekoitus kauhua, draamaa, satuelokuvaa, musikaalia, sci-fiä ja tummasävyistä film noiria.

Elokuva sijoittuu vuoden 1962 Baltimoreen, kylmän sodan huipennusvuoteen, jolloin Kuuban ohjuskriisi oli syöstä planeettamme kolmanteen maailmansotaan. Tapahtumien keskiössä on Occam-niminen avaruustutkimuskeskus, jonne tuodaan Amazonjoesta pyydystetty vesiolento (Doug Jones). Hirviöksi leimattua olentoa säilytetään suuressa vesitankissa.

Tutkimuskeskuksessa siivoojana työskentelevä mykkä Elisa Esposito (Sally Hawkins) on elämässään yksinäinen. Hänen ystäviinsä kuuluvat vain tomera musta työtoveri Zelda Fuller (Octavia Spencer) ja naapurissa asuva homoseksuaali mainospiirtäjä Giles (Richard Jenkins), josta aika on ajamassa ohi.

Monille laitoksissa työskenteleville Elisa on käytännössä näkymätön -  ja hierarkian alimmalla portaalla. Hän löytääkin yllättäen vesiolennon. Kaksi mykkää löytävät keinonsa kommunikointiin ja sitä mukaa yhteyden. Kun siivooja saa kuulla laitoksen suunnitelmista hankkiutua vesiolennosta eroon, hän ryhtyy valmistelemaan sen pelastamista. Elisan ja vesiolennon kiintymyssuhde syvenee lopulta rakkaudeksi.

Elokuvan hirviömäisin hahmo ei kuitenkaan ole vesiolento, vaan sen vanginnut turvallisuuspäällikkö eversti Richard Strickland (Michael Shannon). Strickland piinaa ja pahoinpitelee vesiolentoa julmasti. Tilanne vain mutkistuu, kun elokuvaan ilmestyvät Neuvostoliiton palkkaamat vakoojat.
Eversti on leffan hahmoista yksiulotteisin ja vastenmielisin. Shannon kuitenkin täyttää hienosti paikkansa pahiksen roolissa alusta elokuvan loppumetreille asti.

”Veden muodon” upeimman näyttelijäsuorituksen tekee Sally Hawkins, jonka sanaton ja viittomin kuorrutettu roolityö on Oscar-ehdokkuutensa ansainnut. Hänen eleensä, ilmeensä ja kehonkielensä tuovat vaivattomasti esiin niin suuren pelon kuin epäitsekkään rakkauden. Hänen ja vesiolennon syleilyissä ja rakkauskohtauksissa on outoa erotiikkaa enemmän kuin monissa kassamagneettielokuvissa.

Mieleenpainuvia ovat myös Richard Jenkinsin sympaattinen Giles, ja Octavia Spencerin Zelda, joka pitää terhakkaasti kurissa myös laiskanpulskan miehensä Brewster Fullerin (Martin Roach).

The Shape of Waterin keskeinen sanoma on erilaisuuden hyväksymisessä ja ennakkoluulojen torjunnassa. Elokuvaan tuovat oman kauneutensa kuvaaja Dan Laustsenin taidokas kameratyö ja Alexandre Desplatin sadunomaisuutta tähdentävä orkesterimusiikki. Viittä tähteä "Veden muoto" ei saavuta. Kylmää sotaa on kuvattu viime aikoina del Toron elokuvaa paremmin eikä katsoja kykene aivan täysin samastumaan fantasiamaailman hahmoihin.

Elokuvan traileri:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Han Solo ja wookieteorian alkeet**½

                                Han Solo (Alden Ehrenreich) ja wookie Chewbacca tapaavat                                 toisensa ensi k...