Nykyajan kulkurit pakettiautoissaan ****½

 

                                    Elokuvan päähenkilö Fern (Frances McDormand).

Y-Kinon ohjelmiston tämänhetkinen helmi on amerikkalainen draamaelokuva Nomadland (2020), jolla on vahva dokumentaarinen pohja. Elokuva kertoo tien päälle joutuvan kuusikymppisen Fernin (Frances McDormand) tarinan, mutta paljon myös niistä nykyajan kulkureista, jotka eivät elä amerikkalaista unelmaa. Nomadland on kaunis, koskettava, rehellinen ja tempoltaan rauhallinen kuvaus yhteiskunnan vähäväkisistä.

Nomadland perustuu amerikkalaisen toimittajan Jessica Bruderin kirjaan, jonka elokuvan ohjaaja, jälkikäsittelijä ja käsikirjoittaja Chloé Zhao on sovittanut valkokankaalle. Leffa sijoittuu vuoteen 2011, jolloin maailmalaajuisen finanssikriisin jälkimainingit iskivät myös pieneen 300 hengen autiomaakaupunki Empireen Nevadassa. Kaivosyhtiö päätti tuolloin sulkea kaupungin kipsikaivoksen kipsilevyjen vähentyneen kysynnän vuoksi. Ratkaisu tyhjensi koko kaupungin ja pakotti asukkaat muuttamaan muualle.

Kohti tuntematonta lähtee asuttavaksi muunnetulla pakettiautollaan elokuvan keskushenkilö Fern, joka on lyhyessä ajassa menettänyt työnsä, kotinsa ja aviomiehensä Bon. Fern kiertää tilapäistöitä tehden osavaltiosta toiseen. Töitä löytyy Amazonin jättimäisestä jakelukeskuksesta, kivilouhoksesta, pikaruokalapaikasta, maatalouden kausityöläisenä ja karavaanarialueen vastaanotossa. Omatoimisuuteen on turvauduttava, kun työnvälitystoimiston virkailija ei löydä naiselle töitä. Fern sanoo rakastavansa työntekoa, mutta ei halua elää hyväntekeväisyyden tai yhteiskunnan almujen varassa.

Matkallaan Fern tutustuu nykyajan aitoihin nomadeihin, jotka esiintyvät elokuvassa omalla nimellään ja kasvoillaan. Erityisen läheiseksi hänelle tulevat kovia kokenut Linda May, syöpäsairas Swankie ja nykyajan kulkureiden karismaattinen ja empaattinen johtohahmo Bob Wells. Bob suosii minimalistista elämäntapaa ja syyttää nykypäivän kiertolaisten tilanteesta dollarin ja markkinatalouden ”tyranniaa”. Kapitalismikritiikistään huolimatta Nomadlandin poliittisuus tulee enimmäkseen esiin hienovaraisesti.

Elokuvan päähenkilö Fern on hiljainen, rauhallinen ja varautunut. Yksinäinen ja muistoissaan viipyilevä nainen huomaa kuitenkin avun tarpeen kylminä pakkasöina ja pakettiauton hajotessa matkan varrelle. Frances McDormand on kuin tehty rooliin. Hän elää ja hengittää roolihahmonsa tarinan. Fernin kasvot ovat kuin kanvaasi, jolle päähenkilön pienet eleet, ajatukset ja päivän tapahtumat tekevät omat siveltimenvetonsa. McDormandin roolisuoritus on mykistävän upea.

Nomadlandin kuvaus on oma lukunsa. Ohjaaja Zhao ja kuvaaja Joshua James Richards ovat loihtineet visuaalisesti häikäisevän elokuvan. Fernin pakettiauto rullaa läpi leffan majesteettisten maisemien: aavikot, vuorijonot, kanjonit ja Tyynimeri nivoutuvat kaikki nykyajan kiertolaisten tarinaan. Kiinalaissyntyinen Zhoe tuntee Amerikkansa, mutta kuvaa elokuvissaan mielellään amerikkalaisen yhteiskunnan marginaaliin puristettuja ihmisiä. Tämän hän tekee sellaisella lämmöllä ja syvyydellä, jota ei löydy Hollywoodin tusinatuotteista eikä monesta indie-elokuvastakaan.

Draamaelokuvan heikkouksista näkyvin on nykypäivän kulkureiden tilanteen heikko taustoitus. Katsoja jää miettimään henkilöiden elämänkohtaiden taustalla olevia asioita. Niitä ei dialogin niukkuus ja asioiden tarkastelu lähinnä päähenkilön näkökulmasta selitä.

Elokuvan trailerin löydät tästä: