maanantai 9. huhtikuuta 2018

Junttikauhun odottamaton helmi***½

                                Oudon maalaisyhteisön jäseniä Kyrsyällä.

Kotimaisen elokuvan lajityypeistä kauhu on jäänyt aika lailla lapsipuolen asemaan elokuvatuotannoissa. Siksi onkin riemastuttavaa, että elokuvateattereihin on saatu outo ja vinksahtanut, mutta samalla laadukas junttikauhuelokuva. Yhdysvalloissa oppinsa saaneen Roope Oleniuksen Kyrsyä – Tuftland (2018) on mainio pienen budjetin indie-elokuva raikkaine uusine näyttelijöineen.

Varsin karsealta kuulostava Kyrsyä on saanut nimensä sulkavalaisesta kylästä. Sinne elokuvan tapahtumat eivät kuitenkaan sijoitu. Elokuva sai maailmanensi-iltansa joulukuussa Yhdysvalloissa, jossa se palkittiin parhaasta ohjauksesta Austinin Other Worlds –festivaalilla sekä parhaana fiktioelokuvana Arizonan Underground Film Festivalilla. Kyrsyän on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut Roope Olenius.

Elokuvan päähenkilö on tekstiilialan opiskelija Irina (Veera W. Vilo), jonka parisuhde on kariutunut ja lupaava kesätyöpaikka mennyt sivu suun. Elämäntilanteeseensa kyllästynyt neito ottaa vastaan kesätyön hämäräperäisestä Kyrsyän metsäkylästä, jossa asuu eristäytynyt ja perinteitä vaaliva pieni kyläyhteisö.

Kyrsyäläiset kasvattavat lampaita ja harjoittavat pienimuotoista kotiteollisuutta. Miehet käyvät metsällä ja kalassa, naiset hoitavat lapset ja kodin. Kaupunkielämään ja oravanpyörässä juoksemiseen kyllästynyt Irina tuntuu aluksi sopeutuvan hyvin yhteisöön, vaikka sen eriskummalliset tavat hämmentävätkin nuorta naista. Ruokarukous on erikoinen, samoin arkipäivän tervehdys ”Terve ja etukäteen moi”.

Irinan tukena muutoksessa on ystävällinen Maaria (Saara Elina), joka toimii nuorisovastaavana vähäväkisessä kylässä. Miehistä Pertti (Miikka J. Anttila) on oudon kiinnostunut Irinan asioista, epäsiistit Severi (Ari Savonen) ja Jalmari (Janne-Markus Katila) itse Irinasta.

Vähitellen päähenkilö tulee tietoiseksi siitä, että hänelle on varattu kylässä tekstiilitehtaan kesätytöstä jyrkästi poikkeava rooli. Trillerin ainekset alkavat tiivistyä, unen ja valveen tilat sekoittua, eristäytyneisiin yhteisöihin liittyvät voimakkaat seksuaaliset patoumat purkautua. Irina tempaistaan mukaan tapahtumien ketjuun, hiljalleen eskaloituvan kauhun julkituloon, kun kylän salaisuudet paljastuvat.

Kyrsyän esikuvia ovat Rosemaryn painajaisen (1968) ja Uhrijuhlien (1973) kaltaiset kauhuklassikot, mutta mukaeltuna. Roope Oleniuksen ohjaustyö on varmaa. Alun japanilaistyyppinen äänimaailma, rauhallinen kuvarytmi, esinemaailman aikatasojen sotkeminen ja hailakat värit johdattelevat katsojan hitaasti avautuvaan aavemaiseen tunnelmaan. Neea Viitamäen Kyrsyä-nimiseen näytelmään pohjaava käsikirjoitus on monipuolinen ja teemoiltaan rikas.

Katsoja voi kokea Kyrsyän agraariyhteisön raivostuttavan takapajuiseksi ja miesvaltaiseksi, ja sen tavat yliampuvan junttimaisiksi, mutta se sallittakoon kauhuelokuvalle. Tätä ongelmallisempia ovat näyttelijöiden keskinäiset tasoerot. Veera W. Vilon ja Saara Elinan roolityöt kantavat silti elokuvaa hienosti eteenpäin kohti yllättävää loppua.

Kyrsyä - Tuftland on mainio esikoisohjaus ja mustaa huumoria tihkuvan junttikauhun valkea helmi - ja kenties tuleva kulttileffaklassikko.

Elokuvan trailerin löydät tästä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päivä mestareiden hittitehtaassa***

                                Queen oli laulusolistinsa Freddie Mercuryn (Rami Malek)                                  johdolla yksi k...