Muistoseurat 3 on aiempia osia parempi***½

                                Kolmannen Muistoseurat-elokuvan keskeiset näyttelijät.

Järvilakeuden kansalaisopiston tuottama ja Jukka Mäkisen ohjaama Muistoseurat 3 on edennyt kolmanteen osaansa. Paikalliselokuvagenreen kuuluva Haaveita ja harha-askeleita (2019) on aiempia sarjan osia ehyempi ja parempi. Se on ammattitaitoisesti toteutettu ja marssittaa esiin uusia näyttelijöitä vakikaartin rinnalle.

Muistoseurat 1 ja 2 rakentuivat pitkälti Kalen (Jarmo Kumpula) edesmenneen veljen Anteron (äänenä Teemu Hakala) muistoksi järjestettyihin retkiin pitkin nyky-Kauhavaa ja maakuntaa. Edellisosassa kävi kuitenkin ilmi se, että Antero oli viriilinä miehenä saanut aikaan aarteen eli aviottoman lapsen salarakkaansa Sirkun (Maaria Koivula-Talkkari) kanssa.

Edellisosan paljastuksista järkyttynyt Kale päättääkin jättää tällä kertaa muistoseurat väliin ja suunnata Onnelaan tanssikurssille yhdessä ystävänsä Penan (Eero

Kankaansyrjä) kanssa. Parivaljakkoa vie tilanteesta toiseen automies Jortsu (Jouko Mäkinen) rakkaalla rämä-Ransullaan.

Pilven reunalta kurkkivan Anteron vaimo Maire (Mari-Elina Kottari) ja rakastajattaret Sirkku ja Katinka (Minna Lammi) päättävät järjestää naisille oman muistoseurareissun. Kun avoauton kuskiksi lupautuu Kalen vaimo Marja-Terttu (Anne Pesonen), ja mukaan tuppautuu takiaismainen anoppi Lempi (Tuula Kuoppala) ovat kauniimman sukupuolen edustajat valmiita etenemään Kalliojärvelle asti.

Edellisosan keskeinen henkilöhahmo Torsti (Raimo Peltola) on siirtynyt runoilijasta yrittäjäksi. Kestääkö platonisen rakkauden nimiin vannonut runoilija uuden yhtiökumppaninsa Tyyne Jauhojärven (Katri Aho) pyrkimykset tehdä loppu Torstin poikamiespäivistä?

Tässä komedian alkuasetelma ilman suuria juonipaljastuksia. Paikallisessa lyhytelokuvassa riittää hauskoja tilanteita, vaikkei ensi-illan yleisö 27.12. mylvinytkään naurusta. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista on Kalen ja Penan ensikohtaaminen tindertypyjen Unelma (Outi Riihimäki) ja Ansa (Seija Haka) kanssa. Sitä voi luonnehtia suorastaan veretseisauttavaksi

Muistoseurat 3:ssa poiketaan nyt myös Kortesjärvellä (pub Sivuluisu), ihaillaan Hunurinjärven maisemia Alahärmässä, tavataan Kirkkopakan kuningas (Olavi Koivisto), ihmetellään pelloilla häärääviä outoja miehiä ja hoidetaan ihmissuhteita.

Elokuvasarjan kolmas osa on kokonaisuutena onnistunein. Käsikirjoittaja Leea Keto, ohjaaja Jukka Mäkinen sekä kuvaajana ja leikkaajana toiminut Pekka Pohjoispää ovat tehneet hyvää tiimityötä. Kedon teksti ja näyttelijöiden vuorosanat kuulostavat aidolta, Mäkinen on saanut harrastelijanäyttelijöistään paljon irti, ja Pohjoispää on hoitanut kuvamateriaalin jälkikäsittelyn todella ammattitaitoisesti. Erikseen on kehuttava äänityksen tasoa. Se on selkeästi parempi kuin monissa kotimaisissa tv-sarjoissa ja pitkissä elokuvissa.

Elokuvan harrastelijanäyttelijät selviytyvät kunnialla rooleistaan. Keskiöön nousevat vääjäämättä Kalea, Penaa ja Jortsua esittävät miesnäyttelijät. Vastaavasti huomio kiinnittyy Mairen, Lempin, Unelman ja Ansan roolisuorituksiin sekä ex-pappi Kaarinaan (Tuija Ahola). Uusista näyttelijöistä nousevat framille lurjusmaisia Viiistomäen veljeksiä esittävät Tuomo Savola ja Matti Järvelä.

Haaveita ja harha-askeleita on paikallisleffa ja 50 minuutin pituudellaan lyhytfilmi. Lyhyt pituus tarkoittaa sitä, ettei tämänkään tie-elokuvan juoni ole kovin kummoinen. Paikallisuus ja pientenkin katsojien tulo teattereihin rokottavat puolestaan elokuvataiteellista rohkeutta. Monet kohtaukset jäävät pikkusieviksi, vaikka näyttelijöiden taidot ja roolihahmot olisivat riittäneet rohkeampaankin revittelyyn.

Pienistä puutteistaan huolimatta Muistoseurat 3 – Haaveita ja harha-askeleita on varmasti vuodenvaihteen menestyselokuva ainakin kauhavalaisittain.

Elokuvan traileri:

                       

Paikalliselokuvaa ammattimaisin ottein***½

                                               Muistoseurat 2:n keskeinen tekijäjoukko.
                                                             Kuva: Jarmo Vainionpää

Jukka Mäkisen ohjaama Muistoseurojen jatko-osa on todennäköisesti ollut vuoden odotetuin elokuva Kauhavalla. Edellisvuoden hittileffaa ovat paikalliset elokuvan ystävät odottaneet malttamattomasti, mitä on taitavasti hyödynnetty jatko-osan mainonnassa. Muistoseurat 2  – Anteron aarteen jäljillä  (2018)  palkitsi useimpien odotukset ensi-illassaan 28.12. Lähes tunnin mittainen uutuuselokuva on edeltäjäänsä Muistoseuroja (2017) ammattimaisemmin tehty.

Muistoseurat 2 on edellisosan tavoin luokiteltavissa maalaiskomediaksi. Sen on tuottanut Järvilakeuden kansalaisopisto, jonka rehtori Leea Keto teki elokuvan käsikirjoituksen toukokuun aikana. Ammattimainen kuvaus ja leikkaus ovat Pekka Pohjoispään käsialaa. Kuvaajan ja ohjaajan keskinäinen yhteistyö näkyy edellisosaa monipuolisempina kuvakulmina ja elokuvakerronnan kehittymisenä.

Ammattitaitoa paikalliselokuvan tekoon on tuonut myös monia tv-tuotantoja ohjannut Jukka Mäkinen. Hänen kädenjälkensä on näkynyt mm. televisiosarjoissa Korpelan kujanjuoksu, Pirunpelto, Mooseksen perintö ja Peräkamaripojat. Elokuvan tärkeistä elementeistä on tässä leffassa kunnossa myös musiikkipuoli. Jyrki Talvitien musiikki kuljettaa mukavasti leffaa eteenpäin.

Elokuvan tuotantotekniikkaan liittyvä osaaminen näkyy myös poikkeuksellisen hyvänä äänityksenä. Nykyisen kotimaisen elokuvan helmasynti on puheen puuroutuminen epäselväksi mutinaksi. Muistoseurat 2:ssa näyttelijöiden replikointi on selkeää, eikä musiikin pauhu peitä artikulointia alleen.

Muistoseurat 2 lähtee liikkeelle jännittävästi. Edellisosan kertoja, epämääräisissä oloissa kuollut Antero (äänenä Teemu Hakala) on jättänyt jälkeensä tuhraantuneen kirjeen, jossa viitataan Lappiin ja kultaan. Anteron leski Maire (Mari-Elina Kottari) ja velipoika Kale (Jarmo Kumpula) päättelevät aarteen löytyvän Lappajärven suunnasta.

Kesäleski Kale on ystävänsä Penan (Eero Kankaansyrjä) kanssa viritellyt menoa naistentansseihin Kalliojärvelle. Suunta otetaan kuitenkin kohti meteoriittijärveä, kun kuskiksi saadaan luotettava Jortsu (Jouko Mäkinen), joka on liikkeellä vähemmän luotettavalla Ransu-Transitillaan. Mukaan matkaan pakkautuu Lempi-äitee (Tuula Kuoppala), jonka sydänkäpy Usko-Evert (Seppo Väkeväinen) on häipynyt taivaan tuuliin moottoroidulla varjoliitimellään (lentäjästuntina Ilkka Peura). Autoon nousevat myös Maire ja runoilija Torsti (Raimo Peltola), jolla on maaginen ote naisiin.

Tie vie jatkuvasti täydentyvää joukkoa kohti Karvalaa, Paalupaikkaa ja naistentansseja. Yhtä ja toista tapahtuu aarteen etsinnän lomassa.

Elokuvan roolituksesta on vastannut Jarmo Kumpula, ja castingissa on tullut mukaan uusiakin roolihenkilöitä edellisosaan verrattuna. Heistä ehkä näkyvin on Katinkaa näyttelevä Minna Lammi. Näyttelijäsuoritukset ovat keskimäärin hyvää harrastelijateatteritasoa. Mieleenpainuvimmat roolit ovat elokuvassa Lempillä, Kalella, Penalla, Jortsulla, Mairella ja Torstilla.

Kale (Jarmo Kumpula, Jortsu (Jouko

Mäkinen) ja Pena (Eero Kankaansyrjä)

ovat keskeisissä rooleissa uutuuselokuvassa.

Kuva: Jarmo Vainionpää

Ei Anteron aarteen jäljillä aivan ongelmaton ole elokuvataiteellisesti. Juoni on melko ohut monen muun kotimaisen komedian tapaan. Meteoriittijärven rannalta löytyvien sinänsä viehättävien merenneitojen näytelmä näytelmässä sekä Usko-Evertin pöristely taivaalla ilman loogista määränpäätä tuntuvat aika lailla päälle liimatuilta kohtauksilta. Elokuvan alun pitkitettyä hierontakohtausta pikkutuhmine mielleyhtymineen olisi voinut surutta leikata. Toisaalta Muistoseurat 2 olisi voinut olla nyt nähtyä räväkämpikin, koska siihen näyttelijäkaartilla olisi ollut ilmeiset edellytykset.

Olennaista useimmille katsojille on kuitenkin se hieno yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki, joka heijastui niin elokuvasta kuin elokuvantekijöiden haastatteluistakin. Kuvauspaikat ovat monelle tuttuja Kuntokorjaamosta Lapuan Paukkuun ja Karvalan uimarantaan.

Järvilakeuden kansalaisopisto ja Y-Kino pitävät yllä hienolla tavalla Kauhavan mainetta ja perinnettä elokuvakaupunkina. Kun kaupungissa pohditaan seuraavan kerran ansioitunutta kulttuuripalkinnon saajaa, on meillä ainakin kaksi hyvää ehdokasta.

Elokuvan traileri:

                                

Harrastajanäyttelijöiden voimannäyttö***

                                               Kauhavalaiset harrastelijanäyttelijät tekivät
                                               lyhytelokuvan kansalaisopiston ohjauksessa.

Kauhavan Y-Kinossa sai joulukuun lopussa ensi-iltansa lähinnä Kauhavalla kuvattu maalaiskomedia Muistoseurat (2017). Lyhytelokuvasta on nopeasti tullut yksi kauhavalaisen elokuvateatterin katsotuimmista leffoista. Suosion ovat taanneet leppoisa tarina, tutut maisemat -  ja erityisesti tunnetut paikalliset harrastelijanäyttelijät.

Ohjaaja Katja Kujalan esikoisteos perustuu Järvilakeuden kansalaisopiston rehtori Leea Kedon noin kymmenen vuotta vanhaan kuunnelmaan. Siihen tehtiin jonkin verran päivityksiä, kun Keto muokkasi kuunnelman näytelmätekstiksi, jota käytettiin  käsikirjoituksen pohjana lyhytleffalle. 

Muistoseurat kuvattiin noin viikon aikana eri puolilla Kauhavaa heinäkuussa 2017. Kuvauksesta ja leikkauksesta vastasi alan ammattilainen Pekka Pohjoispää, joka muutama vuosi sitten veti Elokuvakaupunki-projektia Kauhavalla.

Elokuvan kertojana toimii epämääräisissä oloissa kuollut Antero (äänenä Teemu Hakala). Härmäläisen Anteron pitkäaikainen haave oli meno limusiinilla Kauhavan juhannusjuhlille. Niinpä vainajan veli Kale (Jarmo Kumpula) ja ystävänsä Pena (Jouko Mäkinen) lähtevät kiertämään juhannusjuhlia köyhän miehen limusiinilla toteuttaakseen vainajan tahdon

.

Autoon pakkautuu aluksi myös Kalen ja Antero äiti Lempi (Tuula Kuoppala), jolle uuden Kauhavan muodostaminen 2009 on kova pala. Lempi jättäytyy kuitenkin pian kyydistä Härmän kylpylässä, jossa häntä viihdyttää auervaaramainen mies (Seppo Väkeväinen). Autokyytiin nousevat matkan varrella myös Anteron leski Maire (Mari-Elina Kottari) ja Oulusta oleva runoilija Torsti (Raimo Peltola). Kun mukaan saadaan vielä virkaheitto pappi Kaarina (Tuija Ahola), on elokuvan ydinkaarti koossa.

Muistoseurat on pohjalainen tie-elokuva. Limusiini vie juhannusjuhliin, hetkeksi Seinäjoellekin. Pääosin pyöritään kuitenkin nyky-Kauhavalla. Katsojan mielenkiintoa pitää yllä harrastajanäyttelijöiden ohella kuvauspaikkojen tunnistaminen.

Antero saa muistoseuransa, mutta matkan varrelta vainajasta paljastuu yllättäviä, jopa dramaattisia asioita.

Muistoseuroissa viehättää paikallisuus ja mainiot harrastelijanäyttäjät. Arvostelijalle jäivät erityisesti mieleen Kalea näyttelevä Jarmo Kumpula, limusiinikuskina hääräävä Jouko Mäkinen, papinroolin sisäistänyt Tuija Ahola ja omalaatuista Torstia näyttelevä Kalevi Peltola. Ammattilaisuutta tuo elokuvaan Pekka Pohjoispää, jonka kuvaus ja jälkikäsittely ovat laatutyötä.

Noin 10 000 euron minibudjetilla on saatu aivan kelpo komedia aikaan. Lyhytelokuvan käsikirjoitus jää hieman keskinkertaiseksi eikä Muistoseurojen musiikki tai äänimaailmakaan sytytä. Kyse on resursseista. Jotenkin tuntuu siltä, että elokuvan harrastelijanäyttelijöistä olisi ollut otettavissa enemmänkin irti. Toivottavasti Muistoseurojen suosio siivittää tekijäkaartin uusiin ulostuloihin tulevaisuudessa.

Paikallisesti on hienoa myös kauhavalaisten antama tuki elokuvalle. Muistoseuroja oli toteuttamassa kymmeniä ihmisiä ja käytännön asioissa auttoi 50 henkeä. Kökkähenkeä parhaimmillaan!

Elokuvan traileri: